Niinpä niin... Kirja ja elokuva. Pakko myöntää, että ennakkoasenne tämän kirjan lukemiseen oli vähän "olen jo nähnyt leffan, kuitenkin muistelen vaan sitä lukiessani". Odotin ajattelevani viehkeää Audry Hepburnia ja sitä komeaa miestä, jonka nimeä en nyt juuri muista... Mutta toisin kävi! Elokuva ei käynyt mielessä juuri lainakaan. Itse asiassa lukemisen jälkeen tuli tunne, että pitääkin katsoa elokuva uudelleen, jos sen vaikka näkisikin vähän eri silmin. (En kyllä vielä ole katsonut, mutta jonain päivänä ehkä.)
Mutta itse kirjasta ja lukukokemuksestakin kai pitäisi sanoa jotain... Aamiainen Tiffanylla on ilmestynyt ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1958 ja suomennettuna 1967. Johtuuko tuosta, että teksi oli mielestäni raskasta lukea. Varsinkin, kun koittaa lukea nukkumaan mennessään ja pääsee kerralla pari sivua eteenpäin, tuntuu, että kirja ei etene ollenkaan. Mutta sitten tuli pari junamatkaa, joiden aikana sain luettua vähän pidempiä pätkiä ja jollain tavalla kirja veikin mukanaan.
Itselläni ainakin on kirjasta versio, jossa Aamiaisen lisäksi on kolme muuta novellia. (Oli muuten yllätys, että elokuvan pohjana on ollut vain noin satasivuinen novelli!) Tyylillisesti kaikki neljä tarinaa olivat mielestäni hyvin samanlaisia, mutta eniten pidin viimeisestä, Joulumuistosta. Se oli ehkä kaikkein visuaalisin ja jollain tavalla herkin.
Yhteenvetona tästä kirjasta kai voisi sanoa, että mikään tajunnan räjäyttävä lukukokemus ei ollut, mutta ehdottomasti kannatti lukea.
Niinpä niin... Kirja ja elokuva. Pakko myöntää, että ennakkoasenne tämän kirjan lukemiseen oli vähän "olen jo nähnyt leffan, kuitenkin muistelen vaan sitä lukiessani". Odotin ajattelevani viehkeää Audry Hepburnia ja sitä komeaa miestä, jonka nimeä en nyt juuri muista... Mutta toisin kävi! Elokuva ei käynyt mielessä juuri lainakaan. Itse asiassa lukemisen jälkeen tuli tunne, että pitääkin katsoa elokuva uudelleen, jos sen vaikka näkisikin vähän eri silmin. (En kyllä vielä ole katsonut, mutta jonain päivänä ehkä.)
VastaaPoistaMutta itse kirjasta ja lukukokemuksestakin kai pitäisi sanoa jotain... Aamiainen Tiffanylla on ilmestynyt ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1958 ja suomennettuna 1967. Johtuuko tuosta, että teksi oli mielestäni raskasta lukea. Varsinkin, kun koittaa lukea nukkumaan mennessään ja pääsee kerralla pari sivua eteenpäin, tuntuu, että kirja ei etene ollenkaan. Mutta sitten tuli pari junamatkaa, joiden aikana sain luettua vähän pidempiä pätkiä ja jollain tavalla kirja veikin mukanaan.
Itselläni ainakin on kirjasta versio, jossa Aamiaisen lisäksi on kolme muuta novellia. (Oli muuten yllätys, että elokuvan pohjana on ollut vain noin satasivuinen novelli!) Tyylillisesti kaikki neljä tarinaa olivat mielestäni hyvin samanlaisia, mutta eniten pidin viimeisestä, Joulumuistosta. Se oli ehkä kaikkein visuaalisin ja jollain tavalla herkin.
Yhteenvetona tästä kirjasta kai voisi sanoa, että mikään tajunnan räjäyttävä lukukokemus ei ollut, mutta ehdottomasti kannatti lukea.
-Maiju-